Leevin kanssa ollaan hengailtu perjantaista asti ihan kaksistaan, kun Pinni lähti silloin hoitoon. Tämä ollako vai eikö olla- flunssa pistänyt olon sen verran heikoksi, ettei pitkien työpäivien jälkeen ole jaksanut enää ulkoilla ja touhuta. Sitten liian väsyneenä menee hermot ja siitä tulee huono omatunto. Joten Pinnille hauskempaa olla hoidossa tutussa paikassa vanhempieni luona ja myös koirakaveri seuranaan.

Eilen illalla vein Leevin ekaa kertaa mun sänkyyn. Raukka oli taas ihan ihmeissään. Lähti varovaisesti sylistä kuikuilemaan ympärilleen. Sitten äkkiä takasin syliin. Sitten seuraava tutkimusretki ja syliin. Lopulta se alkoi järsimään hamettani taas siihen malliin, että päästä mut lattialle. Kyllä se tosta sängystä pystyisi ihan hyvin itsekin lattialle hyppäämään, mutta toisaalta hyvä ettei loiki miten sattuu ja pääse vahingoittamaan itseään. Liikuttavaa, että se luottaa muhun niin, että tietää et mun sylissä pääsee taas tutuille ja turvallisille paikoille. Hupu tossa tilanteessa teki ensin jättilätäkön sänkyyn ja sitten hyppäsi pois. No ehkä Leevikin alottaa, sitten kun murkkuikä alkaa. Eilen tosin huomasin, että Leevi oli tehnyt mun entiselle, nykyään Leevin huovalle pari pientä lätäkköä. Se oli kyllä yrittänyt niitä vähän piilottaa asetellen huopaa niin, etten huomaisi, mutta pieleen meni.

Ensiviikon ohjelmaa: Valjaiden osto ja niihin totuttelu Leeville, (en halua käyttää Hupun vanhoja). Ohitusharjoittelua Pinnin kanssa, (alottaa nykyään melko usein naurettavan pokkuroinnin, kun uhkaavan näköinen koira menee ohi tai sitten päinvastoin arka, mutta iso koira). Pitkien lenkkien aloittaminen jälleen Pinnin kanssa, ulkoilua väh. 3h päivässä.

Nyt pesulle ja vanhempien luo blinien syöntiin ja joukkosynttäreiden (myös omien :))viettoon. Pinniä jo ISO ikävä!