37291.jpg

Nyt alkaa jo pitempään suunnitteilla ollut tarinointi tosielämän suurperheen arjesta. Eli elämästä koiran ja kanin kanssa. Se ei nimittäin aina ole yhtä ruusuilla tanssimista, mutta palkitsevaa? Tottakai! Syy elää? Ehdottomasti!!! Köyhääkö? Ehkä susta.

No niin. Pinni, eli oma pikku Nuppi on jo 2,5 vuotias. Pinni on vaateliaana rotuna tunnettu bordercollie. No joo, Pinni kyllä pysäyttäisi pyöräilijän taikka lenkkeilijän jos saisi vapaasti päättää, mutta meillä minä sanon mitä voi tehdä ja mitä ei. Joten kun käsky käy, Pinni tottelee. Pinnille on kaikesta tärkeintä, että olen ylpeä siitä. Miellyttämishalu on kova. Tässä rotu, joka oppii nopeasti, vaikka et opeta. Tästä esimerkkinä; kun sammutan tietokoneen illalla, Pinnille se merkitsee: aja pupu häkkiin. Tämä kuuluu iltarutiineihini, kun sammutan tietokoneen, pupu menee häkkiin yöksi. Aikaisemmin, ennen tietokonetta, kun vielä omistin telkkarin, telkkarin sammutusääni toimi signaalina. Pinni myös tykkää nukkua pää tyynyllä etutassut ojennettuna kaulani yli ja kuono vasten poskeani. Lemppariharrastuksia pupun paimennuksen ohella ovat kaikenlaiset etsimisleikit ulkona ja sisällä. Maastossa Pinni löytää kadonneen ihmisen tai esineen todella pitkien matkojen päästä. Lentävän esineen perässä Pinni dyykkaa laiturilta ja kallionjyrkänteiltä, tässä siis on oltava varovainen.

Leevi on taasen uusi tulokas. Tuli taloon tarkalleen 31.1.2006. Edellinen rakas pupuni Hupu kuoli 25.12.2005 yllättäen vajaan neljän vuoden ikäisenä. Koska elämä ei tuntunut hyvältä ilman pupua musta eikä Pinnistä, 25.1.2006 kävelin sattumalta eläinkauppaan kuin kohtalon johdattelemana, sain Leevin syliini ja päätin varata sen. Leevi on kääpiöluppakorva, kuten Hupu. Virallisesti Olipa Kerran Zamzam. Leevi oli onnekseni jo tottunut käsittelyyn kasvattajalla ja eläinkaupassa. Joten pari päivää annettuani sen tottua uuteen häkkiin ja ympäristön ääniin, otin sen syliin ja se oli siinä ihan tyytyväisenä. Tarkistin sen korvat ja kynnet ja Leevi oli ihan tyynenä. Siitä lähin olen pitänyt sitä sylissä joka päivä, myös selällään jalkojeni päällä ja harjannut sen käpälän pohjia, tutkinut kynsiä jne. Leevi on ollut myös vapaalla häkin ulkopuolella heti parin päivän kotiutumisen jälkeen. Pinnistä se ei ollut alun alkaenkaan moksiskaan. Lähes ensitöikseen hieraisi Pinnin hännän leuallaan reviirikseen ja samoin polveni. Leevi ei myöskään uusia paikkoja juuri arastele, vaan ryntää etunenässä heti tuntemattomille alueille. Kun on jotain uutta, siitä Leevi ottaa heti selvän.

Juu, joutuuhan ton koiran kanssa ulos useamman kerran päivässä, säässä kuin säässä. Ja sitten pitää joka ikinen päivä antaa sekä koiralle, että kanille ruokaa ja juotavaa. Vaihdettava purut, kanin vessakuivikkeet, vesi, imuroitava karvoja (olen vielä lievästi allerginen), mutta mikä voisi voittaa tätä? Viimeksi taisin olla kunnolla flunssassa noin vuosi sitten. Terveys/sportti-intoilija en pahemmin ole, mutta rakastan eläimiä ja ne pitää mut terveenä, onnellisena ja edesauttaa terveempään elämään. Eläimeni eivät ole korvikkeina mistään. Onnellisiakin parisuhteita kokeeneena eläimet ovat silti ykkössijalla elämässäni.

Tällaisia nämä otukseni ovat. Ja todellakin, parhaimmillaan olo on kuin suurperheen emännällä. En edes uskalla ajatella mitä semmoinen elämä todellisuudessa on. Tämä riittää mulle, ainakin toistaiseksi. :)