Eikö kaikki olisi helpompaa, jos osaisi suhtautua elämään ja arkisiin asioihin aina tyynen rauhallisesti? Jos osaisi olla armollinen, itselleen ja muille? Meillä oli juuri vallan ihana rentoilu-lenkki Pinnin kanssa. Haahuiltiin melkein pari tuntia pitkin poikin pientareita. Vastaan tuli ties kuinka hurjan näköistä koiraa ja rähisijää, mutta Pinni ei ärissyt kertaakaan. Kaikki johtui siitä, että otettiin Pinnin kanssa iisisti. Ei yritetty pikakävelyn maailmanennätystä, enkä repinyt hihnaa äkkiä löysälle koiran lähestyessä, vaan lyhensin sitä silleen mahdollisimman vaivihkaa ja hyvissä ajoin. Melkein hymyilytti kun eräs vastaantulija riuhtoi koiransa äkkiä lyhyeen ja paniikissa yritti ohittaa ja melkein ohi päästyään se koira alkoi kuitenkin ärisemään. Pinni meni vaan mitään virkkaamatta ohi. Ihanaa, että tämmöisiäkin päiviä on. Myös lenkkeilijät ohitettiin hienosti. Olen huomannut, että kun tie on noin 3 metriä leveä päästään ohittamaan lenkkeilijät hyvin ilman, että tarvii hihnaa ottaa ihan lyhyelle, mutta kapeammat ohitusväylät ovat sitten hankalampia. Kaikenkaikkiaan elämästä selviää paremmin kun ottaa iisisti. Miksei sitä aina vaan ymmärrä?

Rento meininki jatkukoon. :)