Haluun tonne! Siis maalle! Hermot ei kestä täällä kaupungissa enää yhtään. Kesäkin voisi jo tulla, hemmetti.. Se aika kuukaudesta taas alkamassa, kun on taas niin hiilenä! Nyt mulla meni hermot Pinniin, kun eräs mukava mummo tuli juttelemaan ja alkoi silittämään Pinniä. Pinni ei oikein tykkää siitä vapisevasta kädestä päänsä päällä heilumassa ja se yrittää aina jossain vaiheessa nappasta. Näitä tilanteita ei ole ollut pitkiin aikoihin ja ajattelin, että ehkä se vaihe on mennyt ohi tai ehkä Pinni hyväksyy tämän mummon. Mutta ei, yritti hypätä ja napata nenästä. Onneksi ei onnistunut ja mummo suhtautui silti ymmärtäväisesti ja ystävällisesti. Mä taas suutahdin Pinnille aika lailla, vaikka tuskin se mitään hyödyttää. En oikein tiedä miten noissa tilanteissa pitäisi toimia, muuta kun sitten kieltää silittämästä. Eihän sitä pysty mitenkään harjoittelemaankaan viattomilla mummoilla. Pentuna Pinni pääsi vielä vanhainkotiin mukaan, kun käytiin katsomassa omaa famoa, mutta pikkuhiljaa Pinni alkoi suhtautua mummoihin epäillen, samoin kuin moniin vieraisiin koiriin, etenkin suurin ja pelottavan näköisiin, enkä oikein tiedä miksi. Pinni hyväksyy täysin kaikki itsevarmat ja "normaalin" näköiset ja oloiset ihmiset, mutta sitten jos niissä on jotain poikkeavaa se on heti epäileväisenä ja voi yrittää nappasta. Pinni on vähän semmonen rasisti. Tekisin mielelläni asialle jotain jos vaan tietäisin mitä. Tiedän, että epävarmoissa tilanteissa itsekin olen hiukan hermostunut ja Pinni varmasti vaistoaa sen ja joudun pitämään hihnaa lyhyellä, joka Pinnistä tietysti tarkoittaa, että nyt tässä on jotain epäilyttävää, joten nämä antamani signaalit ovat huonoja. Mutta pakkohan sitä on kuitenkin olla valmiina ja varuillaan, ettei mitään satu. Kieltäminen, hermostuneisuus ja vihastuminen eivät todellakaan ole hyviä koulutuskeinoja, mutta hermot siinä vaan helposti menee, kun oma koira yrittää napata jotain mummoa nenästä ja tietää, että kyse ei kuitenkaan ole mistään vihaisesta koirasta. Mielestäni kyse on jo pentuiästä kumpuavasta epävarmuudesta ja sitä pitää sitten yrittää peittää ärhentelemällä ja sitten vielä päälle tietysti tarkoituksetta antamani signaalit, jotka Pinni yhdistää heti johonkin pelottavaan ja epäilyttävään.

Enimmäkseen Pinnin kanssa pystyy liikkumaan ihmisten ilmoilla oikein hyvin ja nämä asiat ovat oikeastaan ainoita ongelmia Pinnin kanssa, jotka eivät kuitenkaan vaivaa päivittäin. Ainiin ja haluaisihan Pinni paimentaa pyöräilijöitä ja lenkkeilijöitä, mutta tätä en nykyään enää koe kovin ongelmalliseksi, etenkin kun se vietti on kokoajan vähenemään päin.

Nyt mentävä Pinnin kanssa päikkäreille, jos vaikka sitten jaksaisi olla taas reippaampi. Eilisillasta asti on taas vaivannut armoton palelu, vaikka söin tuoretta inkivääriä verenkierron vilkastuttamiseen, eikä liikunnan puutettakaan voi syyttää.