Huolta ja vauhtia

Pinnin South Park possu on taas pudonnut sängyn alle.

Tähän päivään on sitten onnistunut mahtumaan kaikenlaista, vaikka olen sen ihan kotosalla viettänyt. Aamu alkoi mukavasti reippaalla, lähes parin tunnin lenkillä. Ohitustilanteet sujuivat moitteettomasti, kun muistin noudattaa taas "rentoa meininkiä". Eli siis ongelma ei ole todellakaan koirissa vaan meissä ihmisissä! Treenasin myös Pinnin kanssa välillä eteen-komentoa. Pidin Pinniä vapaana eräällä reitillä missä pidän sitä aina vapaana. Pinni oli takanani ja kun sitten käännyin katsomaan mitä se hömppää niin näin, että se söi jotain. Huusin tietysti naama punaisena ja Pinni luikki äkkiä nolona luokseni. Menin kattomaan mitä se oli mussuttanut ja maassa oli suhteellisen iso läjä juustomakkaraleipää pilkottuna. Ensimmäinen ajatus oli tietenkin "myrkkyä!". Hätäpäissäni soitin ensin siskolleni. Sisko neuvoi soittamaan eläinlääkäriin, jonne sitten yritin neljä kertaa soittaa, josta kaksi kertaa oli varattua ja kaksi kertaa ei muuten vaan vastattu. Etsin netistä ohjeita. Mutta koska en voinut tietää mitä myrkkyä Pinni on syönyt, jos on, niin oli vähän vaikea alkaa tekemään mitään. Oksennutus on yksi keino, mutta sitten luin että jossain myrkytystapauksissa se on taas vaarallista. Olenkin sitten tyytynyt seurailemaan Pinniä koko päivän. Nyt tapauksesta on jo 6,5h ja Pinni on ollut täysin normaali, pirteä ja hömppä touho. Käytiin päivällä toinen pitkä lenkki ja Pinni oli oikein pirtsakka ja valpas. Jossain myrkytystapauksissa oireet voi ilmetä vasta paljon myöhemmin, joten pitäisi olla tässä vielä pari päivää itsekkin valppaana. Huomenna joudun olemaan pari tuntia poissa. :( Tietysti en lähde mihinkään jos se vaikuttaa pikkaisenkin erilaiselta.

Toinen huoli koskee Leeviä. Se on alkanut nylkyttämään Pinniä. :/ Nyt sitten sitäkin pitää kyylätä kokoajan, ettei ole taas kapuamassa Pinnin selkään ja ettei Pinniltä mene jossain vaiheessa hermot siihen. Otin sen tuossa äsken syliin ja istuin sohvalle ja se onnistui rimpuilemaan kaksi kertaa pois. Toisella kertaa pääsi hyppäämään sohvan selkänojalle. Otin sen kaksi kertaa sitten uudestaan syliin ja sitten kun menin lattialle ja olisin päästänyt sen menemään niin se sitten istui ihan pöllönä siinä sylissä. Nyt se touhottaa kokoajan jotain ihan villinä ja välillä käy taas Pinniin käsiksi. Tässä saa nyt kumpaakin olla kyttäämässä jatkuvasti.

Että Pinnin pitikin mennä nyt syömään jotain mömmöä. Tämä olisi ollut hyvä päivä ilman tätä huolta. Ilmoittauduin jopa toukokuuksi naksutinkurssille Pinnin kanssa!