Kökköily ei lopu... Pinni lähti eilen hoitoon vanhemmille. Syy: olen töissä, töissä ja töissä. No tämä on onneksi poikkeustapaus, kun joudun tuurailemaan sairastumisen vuoksi. Ja huonoa omatuntoa voin sitten lieventää ostelemalla seuraavalla palkalla kaikenlaista hauskaa vempainta ja namia Pinnille ja Leeville. Varsinkin viikonlopusta morkkis. :( Lauantai meni potiessa itseaiheutettua vatsatautia ja sunnuntai menikin sitten töissä ja yhä hiukan uupuneena. Eli Pinnillä oli sitten maailman tylsin viikonloppu! Eilen yritin hiukan korvata ja ulkoilinkin yli pari tuntia Pinnin kanssa ennen sen hoitoon lähtöä. Nyt Pinni saa riehua Millin kanssa (kuvassa). Vaikka tuossa kuvassa meno on melko rauhallista, koska kuva otettu riehumisen jälkeen. :)

Leevikin on tietysti hiukan masentunut, kun Pinni lähti ja olen niin paljon poissa. Senpä tähden olen antanut sen olla edes vapaana kämpässä ja virikkeitäkin sillä on rutkasti, vaikka ei ne toki seuraa korvaa. Aamulla keksin alkaa panikoida, että se olisi jotenkin sairas. Oli siis yön hummaillut vapaalla ja aamulla puuhasi hiukan pahvimajassaan, söi ja meni sänkyni alle pötköttämään. Jotenkin keksin, että se olisi tavallista väsyneempi. No tietenkin juossut koko yön, joten ei ihan samaa tarvetta riehua, kuin häkissä vietetyn yön jälkeen. Lisäksi Pinnikään ei ollut täällä, kenen perässä juosta. Muutenkin Leevi on aika rauhallinen pienen "aamuriehan" jälkeen ja piristyy sitten taas illalla. Kämppä oli yön jälkeen täynnä papanoita ja se söi ja joi, joten kaikki elintoiminnot olivat kunnossa. Silti töihin lähtiessä pelkäsin, että jos sillä onkin jotain tai tulee jotain, kun olen töissä. Tätä panikoimista tapahtuu nykyään usein Hupun nopean ja yllättävän poismenon johdosta. En halua, että Leeville tapahtuu jotain, koska en ole tiennyt jotain, enkä ehtinyt reagoida ajoissa ja että olisin jossain poissa ja se kärsisi täällä yksinään. En kestäisi sitä. Onnekseni tänään töistä tullessa Leevi istui patsaana sohvalla. (Onneksi oli ne muovipussit suojana, koska pieni lätäkkö löytyi). Ensin Leevi alkoi miettimään mistä kohtaa hyppäisi äkkiä pois, mutta kun huomasi etten ollutkaan vihainen, vaan ainoastaan helpottunut, että Leevi on kunnossa, se jäi sohvalle hengailemaan. Sitten siirsin sohvan reunasta vähän muovipussia niin, että Leevi pääsee hyppäämään pois ilman, että liukuu muovia pitkin lattialle. No Leevipä alkoi siinä lungisti repimään muovipussia. Kielsin ja sanoin, että hyppää pois ja niin se sitten teki. Tässä vielä kuva tuosta kohdasta, mitä Leevi käyttää sohvalta poistumiseen. (Kärttyisä ilme...)

Ettäpä semmoista. Kai sitä nukkumaan taas pitäisi, notta jaksaisi huomenna olla koko pitkän päivän taas töissä, morkkista potien ja panikoiden...

Ps. Tämä kökköys on semmoinen keskiarvo viimosilta päiviltä. Eli eilinen oli jopa suhteellisen hyvä päivä ja tämäkin päivä menetteli lopulta. Eli ei tämä nyt niin kökköä sentään vaan ole. Oispa vaan enempi aikaa. Siis semmosta vapaata. :)