Pinni on taas kotona ja kaikki on ennallaan.

                         "Ai sori sä otit kuvaa, onks nyt hyvä?"

                        Leevikin on jälleen tyytyväinen.

Maanantai on lähtenyt hyvin käyntiin. Ei tarvi enää miettiä mitäköhän se Leevi puuhaa, kun se tietysti juoksee Pinnin perässä ja häärää sen ympärillä tuttuun tapaansa. Pinnin kanssa tehtiin pitkä ja ihana lenkki. Oltiin metsäagilityä ja käytiin ihastelemassa heppoja. Koirien ohitukset sujui hyvin. Vähän ärsytti yksi täti, joka huuteli kaukaa onko se tyttö vai poika, sanoin että tyttö ja sitten se totes vaan, että no sitten ei haittaa ja päästi koiransa ryntäämään Pinnin luo. Vaikka siis pidin Pinniä lyhyessä hihnassa vieressäni ja olin menossa ohi. Ei tullut sitten mieleen kysyä haitttaako meitä? No se oli onneksi semmoinen pieni ja leikkisä koira joka Pinnistä oli ihan ok, ettei tarvinnut alkaa kukkoilemaan. Ärsyttää vaan tommoset. Muuten olin sen verran hyvällä tuulella, etten antanut tapauksen viedä totaalisesti hermojani.

Tein pyhän päätöksen vähentää koneella kökkimisaikaa ja käyttää senkin ajan tehokkaammin Pinnin ja Leevin kanssa touhuiluun. Esimerkiksi töistä tullessa on PAKKO jaksaa tästälähin ulkoilla Pinnin kanssa kunnolla ja väsyttää sitä. Sehän on ihan virkkuna kun itse raahaudun väsyneenä töistä kotiin. Siis pakko vaan nyt ottaa itseään niskasta kiinni ja jaksaa. Tosin helpompaahan se on taas näin kevättä kohden ryhdistäytyä.