1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10.... Hengitä syvään. Josko tämä tästä. Ei sitten kovin pitkä paussi ollutkaan. :) Ei pidä luovuttaa, eikä varsinkaan antaa koneiden hallita mielialojaan. Pitää olla tilanteen yläpuolella.

Niin, siis mitäs kirjoittelinkaan, jos jotain yrittäisi kerrata. Eli en ole tänään ollut niin hermona enää tuosta huomisesta leikkauksesta. Tai siis olen, mutta olen voinut ajatella muutakin ja olla jokseenkin luottavaisin mielin siitä, että kaikki menee varmasti hyvin. Tuntuu hyvältä heittäytyä toiveikkaan luottamuksen valtaan.

Pinniä en ole pieneksi järkytyksekseni ehtinyt kamalasti ikävöidä. Tiedän, että sillä on niin paljon mukavampaa nyt vanhempien luona, kuin kotona. Olen ollut pe-su 10-18 töissä + noin 30min. matkat. En ole semmoinen iltavirkku, että tullessani kotiin väsyneenä n. seiskan tienoilla jaksaisin ihan hulluna vielä ulkoilla ja touhuta. Tai sekin tietysti riippuu olosuhteista. Nyt tässä työstressissä, Leevin leikkauspaniikissa, kämppä pommin jäljiltä ketutuksessa ja siitepölyallergiaväsymysuupumistilassa ei vaan jaksa. Niin ja opinnot päälle vielä. Onneksi tämä on väliaikaista. Tämmöiset työajat ei ole kyllä mulle mitenkään parhaimmat. Mutta onneksi ne tosiaan on tuollaiset ainoastaan pe-su ja en normaalisti ole kaikkina noina päivinä töissä.

Imuroin tossa reippaasti vielä töiden jälkeen ja siivosin Leevin häkin, että siellä on sitten hyvä toipua. Äsken vietin aikaani sängyn alla, jossa Leevi yritti repiä taas tapetteja.

Huomenna sitten on se leikkaus ja Pinni tulee kotiin! Raportoin ehkä jo heti huomenna, että miten meni.