No niin siinä sitten eilen illalla kävi, että mekin jännättiin Leevin kanssa Lordin menestystä. Sattumoisin vaihdoin kanavan viisuihin kreivin aikaan, Lordin astellessa lavalle. Ja hyvä niin, kun näki sitten pätkät niistä aiemmista renkutuksista, huh! Väkisinkin tuli itselleenkin voittajaolo, kun Suomi pääsi finaaliin, vaikka pellemeiningiksi nuo kisat ovat jo ajat sitten muuttuneet. En tuota Lordin kipaletta ollut edes aiemmin kuullut ja kyllä se erottui edukseen, vaikka tuo muusiikkityyli ei muuten uppoakaan. Leevistä oli siistiä kun se sai riehua vapaalla niin myöhään. Oikeen tuuletti täällä kun Lordi pääsi finaaliin ja veteli voitonrundeja. :)

Sitten asiaan. Leevi joutui eilen harjattavaksi pitkästä aikaa. Ihan hyvä, kun niin paljon tuosta tota villaa lähtee. Ongelma oli vaan siinä, että kaikki karvat olivat sitten mustissa!? vaatteissani, eikä niinkään harjassa ja mustat verkkarini ja t-paitani olivat saaneet valkean, karvaisen pinnan jotakuinkin tasaisesti ympäri kehoa. Vietin harjaussession jälkeen kotvan parvekkeella yrittäen saada pahimpia karvoja pois. Lopulta jouduin turvautumaan aseista järeimpään eli imuriin. Varmaan jonkinlainen vaatekarvanpoistoharja olisi tällaisessa eläinhuushollissa ihan kätevä. Puuh!

Keskiviikkona taisin turista jotain vapauttavasta olotilasta, kun ei tarvitse juosta Pinnin kanssa ulos. No, nyt taas on semmoinen olo, että juoksisin sen kanssa vaikka sata kertaa päivässä kellon ympäri ulos, kuin olisin ilman. Kamala ikävä! Että osaakin olla kurjaa ilman koiraa. Varsinkin nyt kun on ollut pari vapaapäivää. Tyhjää ja hiljaista. Nuutunut olo, kun ei osaa oikein kunnolla reippailla ilman koiraa. Iltaisin peiton alla pelkään kuin pikkulapsi, kun ei ole Pinni tuomassa turvaa. Pinni ei kuorsaa korvanjuuressani ja makaa puolittain päälläni. Pinni ei ole toheltamassa ja koheltamassa saaden mut nauramaan ja hymyilemään useita kertoja päivässä. Pinni ei ole halittavana. Nyyh... No joo, mutta eilen äiti kertoili puhelimessa illalla, että kummatkin koirat ovat juosseet ja ulkoilleet koko päivän ja olivat ihan kuitteina. On Pinnillä aika metkaa, kun saa olla kokoajan ulkona ja leikkiä Millin kanssa ja seurailla äidin ja isän perässä, olla keräämässä risuja ja auttamassa kasvimaalla. Että hyvähän Pinnillä, mutta mulla on kamala ikävä! Eilen hullua kyllä jopa toivoin olevani töissä, että saisi muuta ajateltavaa ja aika kuluisi nopeammin. Onneksi lauantai ja sunnuntai menee tiiviisti töiden merkeissä. Sitten tiistai ja keskiviikko töitä ja sitten Leevin kanssa mökille Pinnin luo!!! Iloa ja Ihanuutta! Sanotaampa tässä nyt sekin, (jos joku vaikka sattuu ihmettelemään) että pari euroa kukkarossa rajoittaa merkittävästi elämää. Muutenhan tässä olisi voinut vapaasti olla riennoissa, kun ei kiirettä kotiin. Eipä sinänsä riennot niin kamalasti kiinnosta. Kahville ja leffaan ois ollut kiva mennä jonkun ystävän kanssa ja kenties punaviinilasilliselle. Mutta, ehtiihän sitä.

Hitto kun ei ole taaskaan sitä kameraa! Leevi nukkuu niin käsittämättömän rennon näköisesti mökkinsä päällä käpälät ja korvat reunan yli roikkuen. Kukaan ei varmasti usko, että kaneillakin on vaikka millaisia nukkuma-asentoja ellei näe. En minäkään tiennyt kunnes näin.

Tässä vielä pari uusintakuvaa Leevistä rentoilemassa.