Rapainen Pinni ja vihreäsilmäinen Leevi vielä landella.

Jihhuu! Sunnuntaina suuntaamme taas nokkamme kohti maaseudun rauhaa. :) Järjestelyihin tosin tuli semmoinen muutos, että Leevi menee viikoksi siskoni ja hänen miehensä luokse hoitoon, Wilma-mummon kaveriksi. Todettiin, että mökkielämä menee Leevillä aika ankeaksi, kun sitä ei voi pahemmin päästää vapaalle veljen koirien takia. Lisäksi Leevi takuulla pitäisi öisin häkissään semmoista mekkalaa, jos ei ole päässyt päivällä vapaaksi, ettei kukaan nukkuisi. Vaihtoehtona venereissu saunamökkiimme, jossa se joutuisi olemaan enimmäkseen yksinään päivät pitkät. Häkin, tarvikkeiden ja Leevin roudaaminen tavallisella avomoottoriveneellä ei houkuta, lisäksi jos vielä sataa. Sitten pitäisi vähän väliä rampata kattomassa miten se pärjää jne... Siskon luona se saa olla vapaana ja sillä on seuraa. Lisäksi se pääsee vielä takapihalle ulkoilemaan. Ehdottomasti parempi vaihtoehto. Vaikka ikävähän siinä tulee.

Pinnin kanssa oltiin sitten keskiviikkona naksutinkurssilla. Pinni oli aivan tohkeissaan kun hypättiin bussiin. Viherlaaksossa sillä oli hirveä vauhti päällä, vaikka ei ollut siellä koskaan aikaisemmin ollutkaan. Vähän jänskätin, kun oli Pinnin naksuttimeen ehdollistaminen jäänyt bussissa tehtyihin harjoituksiin. Olin siis vaimentanut sen niin ettei Pinni enää pelännyt sitä. Kurssilla meitä oli neljä ja jokainen kävi vuorollaan tekemässä jotain tehtävää. Pinnin tehtävä oli koskettaa kuonollaan muovista ämpäriä. Homma menee siis niin, että menen Pinnin kanssa ämpärin lähelle ja aluksi heti kun Pinni edes vilkaisee ämpäriä naksautan ja annan namin, sitten kun se hiffaa sen niin vaikeutta nostetaan pikkuhiljaa, askel kohti, naks, nami, pari askelta, naks, nami, lopulta kosketus, naks, nami. No Pinni oppi kaiken hienosti ja nopeasti. Ainoa ongelma oli alussa se, että Pinni on niin innoissaan näistä koulujutuista, että se tapittaa vaan mua kuuliaisesti. Kesti melko pitkään ennen kuin se edes huomasi ämpäriä, kun se vaan tuijotti mua. Pyörin sitten ympäri ämpäriä ja Pinni tapitti vaan mua ämpäriä väistellen. Kouluttaja sanoi, että meillä on todella hyvä kontakti. Tän takia en jännitä koirakouluissa, että rähiseekö Pinni muille koirille, koska se vaan tapittaa mua ja hyvä jos huomaa muita koiria. En mielestäni ole tätä mitenkään varta vasten opetellut tai tietysti Pinnin pentuaikoina harjoiteltiin kontaktia, mutta jotenkin Pinni on vaan aina tommonen "koulussa". Nyt se sitten ei vaan ollutkaan hyvä juttu, kun piti katsoa sitä ämpäriä. No ensimmäisen vilkaisun, naksauksen ja namin jälkeen homma olikin sitten helppoa. Ja Pinni oppi heti katsomaan ämpäriä, sitten koskettamaan ja lopuksi sen piti vielä oppia työntämään ämpäriä ja senkin se oppi nopeasti. Tällä tavalla siis koiralle voi opettaa lähes mitä vain. Lopulta hommaan liitetään sana ja myös naksuttelun voi jättää pois. Koiran voi esimerkiksi opettaa tuomaan erilaisia esineitä, kuten avaimet tällä tavoin ja näin se on todella helppoa. Ainiin, toinenkin "ongelma" kurssilla oli. Nimittäin kun piti odottaa omaa vuoroa. Eihän Pinni kestä joutilaana oloa koulussa, se haluaa toimintaa. Siellä kun ei voinut pahemmin puuhailla omiaan ettei häirinnyt vuorossa olevan keskittymistä, kun kurssi oli vielä suht pienissä sisätiloissa.

No juu, mutta Pinni tykkäsi. Pitää jatkaa Pinnin kanssa naksutteluita. Tuo oli valitettavasti viimeinen kerta. Eipä niitä montaa kertaa ollutkaan. Mutta meillä on Pinnin kanssa vielä yksi harjoituskerta luvassa elokuussa kun yksi jäi sairastamisen takia välistä. Tuota naksuttelua nyt on turha missään ryhmässä kovin montaa kertaa ollakaan, kun se ei oikein ole semmoiseen soveltuva juttu.

Eipä muuta kuin Saunavihdan, Koivun ja Kielojen tuoksuista Juhannusta kaikille! Meistä nimittäin ei kuulukaan kuin vasta juhannuksen jälkeen. En kyllä voi uskoa, että hetikohta on jo muka juhannus. Mä oon menossa vasta maalis/huhtikuun vaihteessa. Lämmin kevät on kyllä, täytyy sanoa. :)