Jahas, taas yksi unelias maanantai. Eli vapaapäivä. Eilinen meni töissä. Pinni on ollut taas nauttimassa maalaiselämästä koko viikonlopun ja palaa kotiin tänään. Täytyy todenteolla taas alkaa puuhastelemaan Pinnin kanssa enemmän ja harrastamaan pitkiä lenkkejä. Taas käy näin; syyskuu ja minä alan vasta tottua siihen, että on kesä. Ensikuussa alkaa kauppoihin ilmestyä jo joulukrääsää. Ei apua! Eihän tässä mitään kerkiä kun joku varastaa kaiken ajan. Kumma juttu, että aina näin syksyn tullen tulee semmoinen olo, että pitää jotenkin ryhdistäytyä vähän kaikessa, vaikka koko kesä onkin paiskittu ihan kiitettävästi töitä eli ei mitään lorvimista pahemmin ole ollut. Pitkät lenkit, eläinten hoito ja touhuilu, opiskelu, työt, sosiaalinen elämä, romaanien ahmiminen, terveellinen ruokavalio, kämppä tiptop jne. jne. Jos jaksaisi kaiken taas hoitaa silleen mallikkaasti ja pirteesti kuten aina juu. :)

Olin lauantain ja sunnuntain välisen yön poissa lapsenvahtina ja vähän jänskätin miten Leevi pärjää. Jätin sen keittiöön vapaaksi. Taas kehittelin ties mitä kauhuskenaarioita päässäni siitä mitä sille ehkä voisi sattua, oikeasti lähinnä vaan villeimmissä kuvitelmissani; se avaa ikkunan ja hyppää ulos, se hyppää tiskialtaaseen, avaa hanan ja saa päälleen tulikuumaa vettä, se menee mikroon, hyppää hellalle minkä pistää ensin päälle... Todennäköistä vai mitä? No ei se ollut sitten tehnyt sen kummempaa kuin onnistunut tiputtamaan häkkinsä päällä olleen huovan lattialle tuolin alle ja pissimään sen päälle. Olisi kyllä ollut hauska nähdä Leevin tekniikka tuossa huovan tiputtamisessa. Se on kuitenkin aika iso ja painava huopa ainakin Leeville. Varmaan se on istunut häkkinsä päällä ja ensin kaivanut ja sitten alkanut tuuppimaan huopaa kun saanut sen sopivan myttyyn. Jännittävää. Tämmöisten asioiden pohdiskeluista munkin päivät koostuu. :) Hemmetistäkö toi hymiö tohon taas tuli? :) Ja toinen!

No joo, taidan mennä nyt siivoilemaan kun tätä luppoaikaa näyttäisi olevan, kerrankin.