Oltiin sitten lauantaina vanhemmilla kylässä ja syötiin lettuja mahan täydeltä. Nyt pärjää taas jonkun aikaa. Jäätiin Pinnin kanssa vanhemmille yöksi ja Leevi sai jäädä hummailemaan kotiin keittiöön. Mulla on nykyään jotenkin kamalan vaikeaa jättää Leeviä yöksi yksin kotiin. En sitä kovin usein teekään, enkä mieluusti tee. Nytkin yöllä iski paniikkikohtaus, että jos sille on sattunut jotain, eikä itkukaan ollut kaukana. Kaikki alkoi oikeastaan siitä, että aloin miettimään joululahjoja (?) ja siitä ajatukset sitten siirtyivät viime jouluun ja siitä tietysti Hupun kuolemaan. Ajattelin, että käyn sunnuntaina tauolla töistä katsomassa Leeviä ja lopulta jotenkin onnistuin rauhoittumaan. En sitten käynyt kotona sunnuntaina kesken työpäivän. Eipä tähän hätään ollut oikeaa syytä, vain jotain omaa panikointia taas. Isä tuli Pinnin kanssa hakemaan töistä ja heitti meidät kotiin. Leevi oli iloinen kun tultiin ja täysin kunnossa. Hyppäsi oikein kunnon riemuloikat olkkarin lattialla. :) Sitten sylkyteltiin. Pahoittelen hämärää kuvaa, kun vaikeata kuvailla, ettei Leevi hermostu.

Äsken oltiin Pinnin kanssa lenkillä ja tuntematon koira tuli tervehtimään. Se oli Pinniä hiukan isompi ja kokonaan musta. Koirat haistelivat toisiaan ja olivat eleiltään ihan toistensa peilikuvia. Sanoin koiran emännälle, että Pinni saattaa kohta ärähtää. Siinä sitten juteltiin vähän koirista ja löysäsin vähän Pinnin hihnaa. Yhtäkkiä Pinni laski häntänsä alas ja alkoi kattelemaan muualle. Siis ei ärähdystä, ei sanaakaan. Se vaikutti juuri semmoiselta koiralta jolle Pinni yleensä ärähtää, mutta ei. Se oli vielä narttu. Mikälie tässä koirassa ja tilanteessa oli, että kaikki oli ok. Johtuiko se siitä, että me ihmiset juteltiin niitä näitä rennosti ja minä uskalsin löysätä hihnaa enempi? En tiedä. Lopulta sain kuulla, että tässä toisessa koirassa saattaa olla ripaus bordercollieta. Siitä Pinnin ystävällisyys luultavammin johtui, enempi kuin mistään muusta edellä mainitusta. Ehdottomasti. Borderithan on Pinnistä parhaita. :)

Ainiin, mitä tärkein seikka meinasi jäädä mainitsematta. Mulla oli lenkillä kamalan kutiseva villapaita päällä ja liukastuin märillä kallioilla ja taitoin nilkkani. Se on kyllä nyt ihan ok.

Edit.20.26: Ihme vapaapäivä. Aamuisen lenkin jälkeen nysväsin ja haahuilin täällä kämpässä oikein urakalla. Tuijottelin kirjahyllyä tunnin ja leffahyllyä toisen mokoman, nukuin päikkärit ja surffailin netissä ilman päämäärää. Sitten lähdettiin Pinnin kanssa taas ulos. Ajauduttiin extempore yli kahden tunnin hikilenkille. Seurasaareenkin eksyttiin pimeässä. Katselin vanhoja taloja ja kuvittelin miten niiden entisten asukkaiden haamut viettävät siellä iltaansa. Kuuntelin oravien jutustelua. Joutsenet nukkuivat rannassa. Liikunta sai aikaan euforisen olotilan ja tuntui kuin jalat olisivat irronneet maasta. Mäntyniemestä tuli ties ketä julkimoja ja valtionpäämiehiä pitkässä poliisisaattueessa. Yksi bordercollien omistaja tuli vastaan ja kysyi mitä rotuja Pinnissä on. Pinni tietysti tykkäsi siitä koirasta heti, kuten sekin Pinnistä. Tultiin kotiin ja soitin kaverille, joka oli soittanut ulkoilun aikana. Puhuttiin kriiseistämme. Nyt pakko mennä suihkuun. Miten yksi lenkki voi muuttakin kaikki taas hyväksi? Tai ainakin paljon paremmaksi.