Hei vaan meiltäkin pitkästä aikaa! Kaikenlaista on tässä taas kerinnyt tapahtua sitten viimosen. Ensin hajosi kone ihan totaalisesti; takuukuittien etsiskelyä, huollossa ja nyt taas ensimmäistä kertaa käytössä. (Eihän tätä muuten osaa enää käyttää..) Pari viikkoa on mennyt enimmäkseen lainakoneen avulla, välillä ilmankin. lainakoneen kanssa en olekaan sitten jaksanut blogiin kirjoitella, käyttänyt sitä lähinnä pakollisiin juttuihin ja pelien pelailuun..
Sitten se pahin juttu: Pinni joutui koirien raatelemaksi kaksi viikkoa sitten. :( Pari pitbullia pääsi yllättämään meidät heti kun oltiin päästy ovesta ulos, oli ilta ja pimeää ja ne olivat Pinnin päällä ennenkuin mitään kerkesi oikein edes tajuamaan. Olin varma, että ne repii Pinnin riekaleiksi! :( No siinä shokissa ja paniikissa ei tietenkään itse osannut alkaa mietiskelemään järkeviä toimintatapoja, vaan tuli tietysti huudettua kuin hullu ja oltua siinä kahakassa täysillä mukana, mikä ei tietysti ole kaikista järkevintä. Päällimmäisenä oli vaan ajatus pelastaa Pinni vaikka oman henkensä kaupalla. Lopulta pitbullien omistaja sai otteen pahemmasta koirasta, toinen niistä koirista rauhottui ja sain Pinnin jotenkin irti ja heivattua rappukäytävään. Sen jälkeen multa menikin jalat alta shokkitilassa. Kotona sitten tarkastin Pinnin ja pieneläinklinikallehan siinä tuli lähtö. Aika ikäviä haavoja ja etutassusta otettiin röntgen, kun se ei astunut sille ollenkaan ja se oli pahasti turvonnut. Yhteensä viisi tuntia saimme viettää pe-la yönä lekurilla. Onneksi murtumia ei ollut ja Pinni selviytyi antibioottikuurin, kipulääkkeiden ja huolellisen puhdituksen voimin. Syvin reikä ei ole vieläkään arpeutunut, joten Pinni joutuu vielä olemaan koppa päässä.
Tässä näitä pahimpia haavereita, oikean puoleinen se kaikista pahin. Pahoittelen huonoja kuvia. Kuvat otettu tänään ja tapauksesta on huomenna tasan kaksi viikkoa, jotenka voi ehkäpä arvata, että Pinni on ollut aika kurja näky. Tosin ihme ja onni onnettomuudessa, ettei käynyt pahemmin.
Pinni on kyllä sikäli oikea sissi, että aika nopeasti toipui tuosta hyökkäyksestä. Pimeällä se ei tosin vieläkään uskalla mennä takaoven kautta ulos, jonka ulkopuolella nämä koirat siis Pinnin kimppuun heti hyökkäsivät.
Tämmöistä meillä. Ei mitään ratkiriemukasta, mutta nyt jo onneksi parempaan päin. Jotta elämä ei olisi pelkkää vastoinkäymistä, lähden toukokuun lopulla taas Irlantiin! Tällä kertaa raahaan tosin poikaystävän mukaan. :)
Kommentit