Heräsin aamuyöstä painajaiseen. Olin siinä autokyydissä ja kyydissä oli joitain perheenjäseniäni. Tie oli jäinen ja kuski ajoi liian kovaa. Pian auto lähti luisumaan ja kuski menetti auton hallinnan. Yhtäkkiä auto kaartoi mutkasta ulos, kääntyi ylösalaisin ja alkoi putoamaan rotkoon. Muistan vain, että Pinni oli silloin vieressäni ja alkoi putoamaan auton katolle kuin hidastetussa filmissä. Tuijotin vain Pinniä, enkä osannut ajatella muuta kuin, että se ei voi mitenkään selvitä hengissä tästä. Muistan, että huusin ja samalla heräsin. Pinni nukkui vieressäni. Kamala uni. Tuli tuossa viikonloppuna pitkästä aikaa kerrattua tuota hetkeä keväällä, jolloin kaksi pittbullia hyökkäsivät Pinnin kimppuun ja miten olin silloin varma, että ne repivät Pinnin kappaleiksi. Miten epätodellista ja kamalaa kaikki silloin olikaan. Varmaan tuo tapahtuma on tullut jotenkin taas pintaan, koska olen ajatellut sitä sen jälkeen ja sitä miten onnekkaita oltiin, ettei sattunut pahemmin. Koko päivän ollut inhottava olo tuon painajaisen jälkeen. Pinni voi onneksi hyvin, vaikka ihmettelee varmaan, kun hiippailen vainoharhaisena ja hyvä etten ala sen pulssia ja lämpöä mittailemaan, vaikka se on ihan normaali.
Ei kivaa.
Kommentit