Lemppis Lellepoju Leevi Levander rentoilee. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. :)
Vietettiin Pinni Uppi Tuppi Nuppiksen kanssa yö vanhempien luona ja eilen käytiin Pallen ja Pinnin kanssa koirapuistossa piiiitkästä aikaa. Pinnihän ei ole koirapuistoillut varmaan pariin vuoteen. Puistossa oli muutama hauva, kun mentiin sinne ja ne kaikki olivat hiukan Pinniä isompia, mikä ei yleensä ole kovin hyvä juttu. Tiesin jo ennen puistoon menoa minkä koiran niistä Pinni ottaa silmätikukseen, sen verran hyvin Pinnin tunnen ja juuri sille kyseiselle koirallehan Pinni antoi sitten ärhäkkäästi kyytiä. Muuten Pinni oli taas perinteisesti kukkona tunkiolla, häntä terhakkaasti kiehkuralla, takakoivet yhdessä ja kaula pitkänä ja hiukan takakenossa kuin kukoilla. Se meni vieläpä oikein hiekkakasan päälle hieman korkeammalle kukkoilemaan. Sitten puistoon tuli nelikuukautinen terrierinpentu, joka oli about Leevin kokoinen ja Pinni katsoi asiakseen puolustaa sitä. Se ajoi pois kaikki koirat jotka yritti lähestyä pentua. Välillä Pinni sitten hakkui tylsyyttään ja koirapuistoihin tottumaton Palle haukkui yhtä mittaa, vaikka sitä ei tippaakaan kiinnostanut muut koirat. Pikkasen kyllä hävetti, kun muut koirat eivät haukkuneet ja juoksivat ja leikkivät keskenään niin nätisti ja meillä oli yksi tällainen ärhäkkä poliisi ja yksi pölhö, joka seisoo erillään muista ja vaan haukkuu yhtä mittaa.
Viime mökkireissulla Leevi pääsi myös syliin röllöttämään. :) Pitäs pojua pistää taas vähän dieetille. Se on kyllä vaikeaa, koska sen verran hyvin osaa tuo pojukki olla sen näkösenä, että ei olisi ruokaa aikoihin nähnytkään. Se vaan hössöttää niin söpönä ja kuvittelee, että on taas ruoka-aika, kun vain satun keittiöön päin astelemaankaan.
Semmoista tämmöistä. Ja meikä on lähdössä tammikuussa puoleksi vuodeksi Irlantiin! Hömöjä tulee tietysti tajuton ikävä, mutta ne pääsee hyvään hoitoon vanhemmille ja nopeasti tuo puolivuotta varmasti vierähtää. Aluksi ajattelin lähteä vain pariksi kolmeksi kuukaudeksi noiden kahen takia, mutta hitto, muutama kuukausi päälle ei nyt maailmoja kaada. Ja kun aina olen halunnut lähteä, niin mieluummin nyt, kun sitten kun Pinni ja Leevi on vanhempia, silloin en kuitenkaan enää voisi lähteä, kun tietäisi, että ne eivät enää kovin pitkään välttämättä elä. Mutta semmoista en edes halua ajatella. Nyt täytyykin ottaa ilo irti yhdessä olosta ennen Irlantiin lähtöä, vaikka miten olisi stressiä ja kiirettä. :)
Kommentit