Jabadabaduu! Täällä ollaan taas Suomen oloihin totuteltu viikon verran ja ihmeteltävää riittää. Ihmiset puhuvat suomea, myös teeveessä ja siideripullot ovat saaneet uuden muotoilun. Ja täällä tuoksuu pirun hyvältä!

Mutta se siitä ja asiaan. Eli Pinderoon ja Lepetykseen. :) Pinni ja Palle-Kaisa olivat kentällä vastassa vanhempien ja siskon kanssa. Kumpikin koira olivat kuulemma ensin ilahtuneet niin maan vietävästi, kun sisko oli tullut kentälle kanssa odottamaan paluutamme. Ja koirat luulivat ensin, että se on se juttu. No sitten me tultiin Damienin kanssa ja lähestyttiin vastaanottoseuruettamme. Pinni ei tietenkään huomannut mua ollenkaan vaikka seisoin noin parin metrin päässä siitä. Damien sanoi ensin jotain vanhemmilleni ja Pinni katsoi vain sitä. Sitten menin kyykkyyn, eikä se huomannut vieläkään, vasta kun sanoin toisen kerran Pinni, se huomasi mut ja meni aivan sekasin, pomppi ja meuhkasi ja pomppi vielä äitiäkin vastaan siinä tohinoissaan. Alkusekoamisen jälkeen se sitten loukkaantui, eikä ollut huomaavinaan enää. Palle-Kaisa oli iloisempi ja jaksoi riemuita kotiinpaluustani pitempään. Pinni ei edes vilkaissut suuntaani, vaikka sille puhuin, seurasi vaan mitä isä tekee.. No kyllä se siitä tunnin parin päästä taas normalisoitui ja yön nukkui jaloissani ihan omasta tahdosta, tosin ensin oli kuulemma käynyt Damienin naaman päällä nukkumassa. :) No parempi että Damien tutustuu näihin eläimiin kunnolla samantien. Minä kun en enää aio katella miestä, jonka mielestä koiran paikka ei ole sängyssä. :)

         

Pinni esittelee uutta Irlannin tuliaisina saamaansa pässiä. :)

          

Leevi tuli iloisesti lyllertäen nuuhkimaan, kun tuli kotiin ja kun otin Leevin syliin ja siltin se alkoi nuolla kättäni. :) Sitä se tekee nykyään aina sylissä. Ennen Irkkuihin lähtöäni se nuoli vain lähinnä samettiverkkareitani. Eli hoidossa ollessaan on aloittanut tuon lupsuttelun. :)

 

                  

Tänään Leevi ryntäsi heti aamupäivästä parvekkeelle, kun on viileämpi ilma, mutta kova tuuli ajoi pian takaisin sisälle, kun tukkakin meni aivan sekaisin. :)

                  

Me joudutaan asumaan jonkin aikaa Olarissa, kun putkiremppa omassa asunnossa ei sitten arvatenkaan valmistunut ajallaan. Mutta mikäs täällä, vanhemmat ja Palle lähtivät jo viimeviikolla maalle ja me totutellaan täällä perhe-elämään nelistään. :) Damien on oppinut jo tärkeitä ilmaisuja suomeksi, kuten missä lelu? Etsi, etsi. Odota. Vapaa. Hyvä ja ei hauku. Ja Pinni ymmärtää hyvin. :)

Pinnin kanssa olen ottanut taas ohjat käsiin, eli Pinni ei saakaan enää säntäillä miten sattuu, vaan hihnassa pitää kävellä asiallisesti, ovesta ei rynnätä ensimmäisenä ja sitä rataa. Ihan hyvin tuo ulkoilu taas sujuu. Huomattavasti helpompaa kun on vain yksi koira. Isä on kyllä pitänyt hyvää huolta Pinnistä ja pitänyt sen virikkeellisenä erilaisten jäljitystehtävien yms. muodossa ja äiti on taas huolehtinut Leevistä enemmän, sylitellyt päivittäin ja hemmotellut. Ei ihmekään että Leevi on alkanut nuolemaan. :)

Yksi erittäin ikävä asia sattui poissaollessani. Siskon vanha Vilma koira jouduttiin lopettamaan. Sitä tuli itkettyä kun tieto asiasta tuli ja sitten asia vasta paremmin iski tajuntaan, kun tuli tänne Suomeen. Valokuvia ei voi vielä kyynelehtimättä katsoa. :( Ainoa lohtu on, että se eli todella pitkän ja hyvän elämän ja sillä on nyt hyvä olla. Silti Vilmaa ikävä.

Nyt siskon luona temmeltää Bichon havanais pentu Lina, jonka touhuja voi tuolta linkin takaa käydä katselemassa. :)

Täällä blogissa tein pientä hienosäätöä. Eli poistin kaiken turhan härpäkkeen ja myöskin muut kuin koira-aiheiset blogit. Ei siis mikään ikävä mielessä, ettenkö kävisi lukemassa, mutta haluan rajoittaa tämän nyt täysin eläinaihelmaiseksi, ettei ole kaikkea muuta sälää. Eli toivottavasti kukaan ei ota nokkiinsa. :)

Ei tässä sitten muuta kuin kuvia taas räpsimään ja ihmettelemään Pinnin ja Leevin touhuja. Eli tänne alkanee taas tulla postailuja. Varmaan taas kiva tänne kirjoitellakin pitkän tauon jälkeen. :)