Meninpä törkeästi liittämään tähän ikivanhan kuvan, mutta sopii tavallaan teemaan. Leevi tosin ei ole enää yhtä innostunut Pinnin takapuolesta. ;) Totuus on, että en oikein osaa käyttää tota "loistavaa" N95-kännykän kameraa. Niistä kuvista tulee vaan aina aika tärähtäneitä ja epäselviä että se ei oikein inspiroi kuvaamaan ja muutakaan ei nyt käytössä ole.
No mutta kuulumisia lyhykäisesti; Pinni on joutunut tehopuunaukseen. Sillä kun on karvanlähtöaika, niin olen nyt harjannut sitä ihan urakalla. Samalla saksin kylmästi kamalat takkupaakut korvien alta ja pepusta. Sitten huomasin, että sen rinnan alus ja etutassut oli jotenkin rasvaset tuntuset, missä lie taas rämpinyt, joten tänään Pinni pääsi oikein shampoopesulle. Pinni oli niin surkeeta, niin surkeeta suihkussa, mutta sitten kun se oli kuivattu, niin eiköhän se saanut hirveät hepulit! Juoksi ympäri kämppää ja heitteli lelujaan. Sitten olin unohtanut vessapaperirullan pöydän reunalle, joka on ihan sängyssä kiinni, niin Pinni nappasi senkin ja heitteli ja repi ympäri sänkyä niin että sillä roikkui vessapaperit suupielistä. Se oli totaalisen sekasin. :) Sitten avokki siivosi tänään Pinnin lelut varmaan viiteen kertaan Pinnin lelulaatikkoon ja pisti lelulaatikon omaan nurkkaukseensa, niin Pinnipä aina meni ja tassullaan raahasi koko laatikon keskelle olohuoneen lattiaa ja levitteli kaikki lelut ympäriinsä. Täällä noi lelut lentää vähänväliä niin että pitää äkkiä pelastaa kupit pöydiltä. Pinni on myös hiukan mustis kun silittelen kasvavaa mahaani. Tänään röhnötin sohvalla mahaani silitellen ja Pinni pomppasi viereen ja tuli tuuppimaan kättäni. Silittelin sitten vähän Pinniä ja jatkoin taas mahan silitystä, niin eiköhän Pinni taas tuuppinut, että silitä mua vaan lisää, ja sama meininki jatkui jonkun aikaa. Pinni parka ei tiedä mitä sillä on edessä.
Leevi taas on oma rontti itsensä. Sillä on semmoinen eteismatto häkkinsä edessä jarrualustana jota se rakastaa silputa. Laitoin siihen joku aika sitten sitruunamehua, kun jostain luin, että se voisi auttaa, kun kanit ei tykkää sitruunamehusta. Se auttoikin muutaman viikon, kunnes ilmeisesti maku oli jo haihtunut ja Leevi aloitti maton tuhoamisen jälleen. Otin sitten taas sitruunamehua ja laitoin matolle. Siitä sitten vähän tippui lattiallekin ja Leevi oli tietysti innoissaan siinä vieressä häärimässä ja pitihän sen tietenkin maistaakin vähän sitruunamehua, se näytti hetken jopa tykkäävän siitä, mutta sitten hetken miettiväisen ilmeen jälkeen se ravisteli päätään ja lähti pois. Sitten se näytti taas myrtsiä naamaa, kun ei voinut ymmärtää miksi en tarjonnut sille jotain parempaa. Se on vaan niin koominen, kun teki mitä tahansa lattiatasossa tai lähellä sen häkkiä niin se luulee, että sille on tulossa herkkuja.
Kommentit