Hurraa! Olen ollut erittäin reipas koko viikon! :) Ainiin, nyt on vasta keskiviikko, mutta kuitenkin.. Hyvä alku ainakin. Uskomatonta miten aina iskee väsymys, kun tulee töistä kotiin, vaikka olisi tehnyt miten lyhyen päivän. Vähän töistä tullessa jo haaveilin päikkäreistä, mutta sitten päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja ulkoilla urakalla Pinnin kanssa. Otin Pinnin frisbeen mukaan ja Pinni sai siinä oikein tehourheilua syvässä lumihangessa juostessa. Jotta Pinnin pääkin saisi hommia, otin väliin pieniä koulutussessioita ja Pinni sai myös etsiä frisbeetä lumen alta. Aamullakin jaksoin tehdä reippaan n. 40min. lenkin ennen töihin lähtöä.

Leeviltä leikkasin taas kynsiä aamulla. Sitten keksin samaan syssyyn tarkastaa sen korvat ja vieläpä hampaatkin. Leevi oli suht rauhallisena aina hampaiden tarkastukseen asti, siinä vaiheessa sillä paloi päreet. Se yritti rimpuilla niskani yli (istuin siis sohvalla, muovikammotuksella) ja minullahan oli päällä vain toppi, joten kaulaani koristaa nyt kauniit naarmut. Seuraavalla kerralla sitten pitää muistaa pukeutua pooloon tai kaulaliinaan. Semmoinen tämä meidän Leevi-Lurjus.. ;)

                             

Ai mitä, minäkö??

 

Lisäys myöhemmin: Voi helvatan helvatta!! Hyvä kun ei ole päivä piloilla taasen. Argh! Käytiin juuri iltalenkillä Pinnin kanssa ja ens alkuun lenkkipolun pimeimmässä kohdassa iso saksanpaimenkoira ryntää vapaana Pinnin luo. Pinni alkaa pian rähistä ja tappelu meinaa syntyä, kunnes muistan, että mun pitää laumanjohtajana ajaa se koira pois. Siinä sitten karjun jotain ja huidon ja se koira onneksi lähti pois. Kaikki siis kävi niin äkkiä ja yllättäen, että hyvä kun hoksottomeni pelasivat noinkin nopeasti. Pienen puistikon suunnalta "juoksi" sitten viinalta haiskahtava ukkeli koiransa perään ja sai sen kiinni. Sääliksi käy koiraparkaa. En jaksanut alkaa rähjäämään sille äijälle. Ei vaan yhtään paranna Pinnin puolustusvimmaa nämä tällaiset tapaukset.

Sitten pian tämän jälkeen joku saakelin törppö autoilija meinasi ajaa päällemme, kun ylitimme manskua vihreiden palaessa jalankulkijoille. Mulkkasin kuskia todella vihasesti ja kävelin korostetun hitaasti sen edestä. Argh, argh, argh!!!

Pahoittelen tätä riehumista, mut helvatti ei vaan jaksa tämmöstä!