No niin. Nyt pitäisi yrittää kirjoittaa kaikki viimeaikojen tapahtumat ja tapahtumattomuudet. Päässä vilisee sen verran paljon juttuja, ettei tiedä mistä päästä aloittaa ja joku äärimmäisen tärkeä seikka unohtuu varmasti.

Palataampa hetkeksi vielä maalle. Leevi oli tosiaan ensimmäistä kertaa elämässään ulkona, kuten kaikki jo tietää. Mutta sitäpä ei kaikki ehkä tiedäkään, että Leevi oli myös ensimmäistä kertaa valjaissa. Jännää! No oli se, ainakin minä jännitin, miten moinen valjastusoperaatio sujuu. No kas kummaa: Leevi oli sylissäni ja pujotin ensin sen pään valjaiden pääaukosta ja "nyhdin" sen korvat oikealle puolelle, Leevistä tämä oli täysin normaali toimenpide. Remmin saanti sen massun ympäri olikin hankalampi juttu ja Leevi vähän kyllästyi kun sähläsin sitä liian kauan ja se yritti luikkia tiehensä. Lopulta sain valjaat päälle ja ei muuta kuin ulos. Pihalla Leevi ei sitten koko valjaita edes huomannut kun oli niin hurmaantuneena vapaudesta ja maapallon kokoisesta ruoho-apila-voikukanlehti-niitystä. :)

Pinnin mökkeily ei ollut pelkkää lomailua vaan se sai välillä tärkeitä tehtäviä kadonneen hanskan jäljittämisessä. Pinni on noissa puuhissa niin hyvä, että sille tehtiin aika vaikeita jäljittelyreittejä. Milli eli Palle-Kaisakin oli riemulla etsinnässä mukana, vaikka sillä ei ollut hajuakaan mitä piti etsiä. Mutta väliäkö sillä, etsiminen on kivaa. :) Palle-Kaisaa kiinnosti vain leikkiminen tuon Gum-gum lelun kanssa, joka piti välillä laittaa pois näkyvistä...

Leeviä ja Wilma-mummoa kiinnosti suljetut ovet. Wilmaa, koska oven takana oli koirien ruokasäkit ja Leeviä taas kiinnostaa kaikki minne se ei pääse.

Tästä päästäänkin sujuvasti keskiviikkoisiin tapahtumiin. Tulin töistä kotiin, laitoin Pinnille remmin päälle ja Pinni ryntäsi jo rappukäytävään odottamaan hissiä. Minä käväsin pikaisesti niistämässä vuotavaa nokkaa ja samalla moikkasin Leeviä joka oli olohuoneessa. Niistettyäni menin rappukäytävään niin eikös ollut Leevi-Lurjus siellä juu... Menossa jo rappusille päin. Onneksi ei kukaan samasta rapusta avannut silloin ovea, koska muuten olisi Leevi varmasti syöksynyt sinne. Metsästä siinä sitten pupusta toisten kämpistä. Tarpeeksi noloa oli huudella siellä kaikuvassa rappukäytävissä "Leevi nyt heti sisään!" No helposti sen sai takaisin sisälle onneksi. On nyt sitten Leevi tutkinut rappukäytävänkin.

Sitten samaisena päivänä seikkailin turistina Viherlaaksoon, suuntana naksutinkurssi. (Mikä muuten siinäkin on, että kertoessani meneväni naksutinkurssille suurin osa ystävistäni ja tutuista, lähinnä koirattomia, purskahtavat ensitöikseen nauruun? Yritä siinä nyt sitten vakavana selittää naksuttelun perusteista, kun toiset hihittelevät vieressä.) No siis kurssinhan piti alkaa jo kuukausi sitten, mutta työvuorosählinkien takia siirryin seuraavaan ryhmään. Tämä ensimmäinen kerta oli "tylsää" teoriaa, joten koiria ei siis vielä saanut ottaa mukaan. No ei siellä tietenkään ollut yhtään tylsää vaan oikein mukavalta vaikutti ja odotankin jo innolla ensi keskiviikkoa, jolloin päästään tositoimiin. Reissulta tarttui myös mukaan (eläinkauppa koulutustilojen vieressä) namuja Pinnille, Salad Dropseja Leeville, lelulisä Pinnin kokoelmiin ja erittäin hyödyllinen kuvakirja kaninpojan kasvamisesta. Taidan antaa sen veljen tytölle.

Pinnille sain myös vihdoin ja viimein lykättyä punkkiainetta. Kuitenkin sitä Expottia, kun ostin semmoisesta pikkuapteekista, jossa muuta ei ollut. Ehkä ostan vielä semmoisen pannan lisäksi. Tuo expot jotenkin kutittaa Pinniä kun se vieläkin yrittää rapsutella, vaikka pari päivää aineen laitosta jo on.

Nyt imuroimaan, ehdollistamaan Pinniä naksuttimelle ja ulkoilemaan. Huominen meneekin taas suurimmaksi osaksi töiden merkeissä. Niin juu ja Pinnin kanssa ollaan naksuteltu aiemminkin, mutta siitä jo lähemmäs vuosi. Joten alusta on alettava. Taidan ruveta kantamaan naksutinta töissä ja muuallakin aina taskussa ja naksautan heti kun joku repeää nauruun kertoessani harrastuksestamme. Hah! :)

Pinni nauttii vapaudesta.