Huhhuh! Tähän päivään onkin sitten ehtinyt mahtua fiiliksiä laidasta laitaan. Töissä kilisteltiin kuohuviinilaseja työkaverin 50-vuotispäivän kunniaksi, mikä toi mukavaa piristystä työpäivään. Pääsin lähtemään jo kolmelta ja pirautin äidille tarkoituksena kysyä voiko Pinni mennä lauantaiksi vanhemmille hoitoon, kun olisi töiden jälkeen tiedossa ohjelmaa. No äitipä olikin sitten shoppailemassa aivan lähellä, jotenka tavattiin. Kierreltiin kaupoissa, löysin yhden ihanan mekon ja yhden hameen, mutta arvatenkin toinen oli liian iso ja toinen pieni, että se niistä sitten. No sitten kahville, lisää kaupoissa kiertelyä, lopulta isä liittyi seuraan ja päädyttiin vielä siiderille. Siitä sitten äiti ja isä jatkoivat matkaansa kauppatorille ja minä suunnistin kotiin kolmisen tuntia suunniteltua myöhemmin. Kotona odotti hävityksen kauhistus (ihan itseaiheutettu) piti siivota, mutta pikaisen Pinnin ulkoilutuksen jälkeen olin yhtäkkiä kamalan huonolla tuulella ja yritin leputella hermojani nokosilla. Torkuin epämääräisesti, mutta päättäväisesti noin pari tuntia. Sitten iski totaali raivo. Aloin siivoomaan! Kolme pussillista tuli poisheitettävää roinaa. Siivouksieni keskellä bongasin Leevin ja Pinnin hauskasta tilanteesta ja nappasin kameran käteen, no Pinnipä päätti heti nousta ja lähteä pois, ennnekuin mitään kuvaa sain. Mun päässä sitten napsahti lopullisesti ja raivosin (huudin) sille hetken. :( Paha, idiootti minä! Pinni parka säikähti aika kovasti mun yllättävää raivonpurkausta, vaikka aika kärttyisä olin ollut jo pitkin iltaa. No sitten laskin kymmeneen, hengittelin ja menin lohduttamaan Pinniä. Sitä saikin lohdutella lähes varttitunnin ja se oli kyllä kovin traagisena. Ei ihme.

Lisälohdutukseksi annoin Pinnille extranamia ja lähdin sen kanssa pitkälle hermojenleputtelu-lenkille. En tiedä kummalle lenkki teki parempaa vai kenties yhtä hyvää. Pitääkin ruveta käymään lenkillä useammin vasta kymmenen jälkeen näin kesäisin, kun on vielä valoisaa, mutta niin ihanan rauhallista. Nyt todella paljon rauhallisempi mieli taas, kun ensin sai siivottua ja sitten vielä ihanan pitkä ja rauhallinen lenkki. Pinnikin tuntuu antaneen anteeksi jo mun riehumisen.

Kotiin palatessa vastassa oli tällainen näky:

Onneksi oli kamera lähettyvillä. Viaton Leevi se vaan vallannut tuolin kun se on niin julmasti jätetty yksin.

No juu, mutta tällainen selonteko siis tästä vuoristoratapäivästä. Toivottavasti huominen sujuu hieman seesteisemmin. Tähänkin vuoristoratamielialaan on kyllä olemassa taas yleispätevä syy, mutta eihän se tietenkään oikeuta viattomille eläimille raivoamista. Pitää opetella laskemaan kymmeneen jo ennen kun räjähtää, eikä sen jälkeen. Mutta nyt menen kyllä lepyttelemään ja hellimään Pinniä vielä oikein todenteolla!