37285.jpg

Pinni, eli Festivo Yaminka, syntyi eräänä myrskyisenä yönä 11.8.2003 Iittalassa. Pinni oli heti alusta alkaen erityistyislaatuinen. Jotenkin se poikkesi muista, mutta hyvällä tavalla. Veljeni avovaimo Laura huomasi pian, että Pinnin takajalat olivat epänormaalit, me muut kuvittelimme sen johtuvan vaan pentuiästä. Laura suositteli Suomen gurua; Kai Skuttnabbia tarkastamaan Pinnin jalat, ja noh, E-lonkathan Pinnillä oli. :( Kuulemma synnynnäinen vika, mutta onneksi Pinni voitiin leikata. Joten Pinni joutui puolivuotiaana käymään läpi lonkkaleikkauksen. :( Olin varautunut kuukausien toipumisjaksoon, mutta Pinni toipui oikeastaan yhdessä yössä. Lienee ikä ja loistava eläinlääkäri tämän takana. :) Tietysti ennen leikkausta olin ehtinyt vuodattaa jo useat katkerat kyyneleet... Miksi minä?? Miksi Pinni??? Mutta kuten todettu, Pinni toipui lähes samantien ja sen jälkeen oikeastaan muu, kuin takajalkojen hassu asento, ole kielinyt Pinnin lonkkaviasta.

Pinni on luonteeltaan aivan uskomattoman ihana! Pinni on aina tykännyt nukkua kainalossa, poski poskea vasten. Torumiseen riittää pelkkä katse. Kun sen on kerran vienyt arestiin, toisella kerralla se menee sinne itsestään, kun tietää, että se on tehnyt jotain kiellettyä. Pentunakaan Pinnin tuhovimma ei ollut suuren suuri. Ja pitempään Pinni on ollut kiinnostunut ainoastaan kengännauhojen kärjistä.

Toki Pinni on vaativa bordercollie, joka tarvii paljon myös aivovoimistelua. Mutta ainakin tähän asti ollaan pärjätty hyvin. Niin, että minäkin olen suht hyvin jaksanut tarjota Pinnille sen tarvitsemat haasteet. Silloin kun Pinni ei nukkumaan mentyäni hyppää sänkyyni lelu suussa, tiedän että sitä on väsytetty tarpeeksi. Tosin jos alan leikkimään sen kanssa yöllä, niin silloin leikitään aina öisin. :)

Pinnin bravuureita on kadonneiden ihmisten tai esineiden etsiminen ja uiminen. Ne on semmoisia juttuja mitä Pinni rakastaa. Toki Pinni on osannut ajaa pupunkin häkkiin pennusta pitäen. :)

Pinni on ehdottomasti paras koirani ikinä!!! Varmasti tulen hankkimaan koiria Pinnin jälkeenkin, ja luultavasti bordercollieita, mutta Pinni tulee olemaan aina ykkönen, enkä pysty ajattelemaan elämää ilman Pinniä, enkä sellaista aiokaan ajatella, ennenkuin on pakko.