Hmm... Onkohan mikään muuttunut... Tässä tosiaan Leevi tänään. :) Hyvin näyttää poju voivan ja erityisesti omppu ja salaatti uppoaa, mutta porkkanaakin oli vähän puputettu töissä ollessani. Papanoita tulee ja äsken oli taas vetelemässä tapettia poskeen sänkyni alla like good old times... :)

Tähän väliin tahtoisin tehdä ilmoitusluontoisen asian: Omistan nimittäin rävelökäden. Oireet ovat sellaiset, että kun mun pitäisi esim. vastata johonkin kommenttiin niin käteni näpsäseekin "poista". Eli nyt kävi niin Marjan kohdalla, anteeksi! Aiemmin oireeni uhriksi joutui Heidi ja tästä jo kommenttilootassa pahoittelin. Kädet toimii välillä nopeammin kuin pää ja menee painelemaan jotain missä kuvittelen olevan jotain muuta. Joskus esim. onnistunut deletoimaan pitkät tekstit, kun on ollut tarkoituksena tehdä jotain ihan muuta. Eli siis tarkoitukseni ei ole todellakaan poistella kenenkään kommentteja vaan kaikki johtuu rävelökäsi-oireryhmästäni.

Noniin ja sitten asiaan. Eli Leevi on tosiaan täysin toipunut. Mitä nyt ruokahalu ei ole vielä palautunut, eikä janota, mutta se ei huolestuta. Saa kuitenkin vähän nestettä ompusta, porkkanasta ja salaatista ja se oli ihan samanlainen silloin kun tuli taloon. Ei aluksi oikein juonut eikä ahnehtinut ruokaakaan. Muuten pomppii täällä pirteänä ja hyörii vielä vähän Pinnin ympärillä, mutta ei onneksi ole ruikkaillut. Aamulla tarkastin haavat ja hyvältä näyttivät, eli ei tulehduksia. Leevi oli sylissäni kuin vauva, ei räpiköinyt ollenkaan vastaan. Siis kaikki hyvin Leevi-Levanderin elämässä. :)

Pinnikin on taas kotiutunut.

Hyvin ollaan kumma kyllä tänään jaksettu ulkoilla. Luonto on tällä hetkellä kauheimmillaan. Mua koiranomistajanakin ottaa pattiin ne lumen alta paljastuvat pitkin teitä olevat läjät! Mulla on semmoinen strategia, että olen opettanut Pinnin pennusta pitäen tekemään ison hädän metsään, johonkin puskaan, mahdollisimman kauaksi kävelyteistä. Ei siis minkään istutetun pensaan juureen, vaan todella metsään. Jos lähden taas Pinnin kanssa kaupunkialueille kuljeksimaan, niin otan aina varmuuden vuoksi pussin mukaan, vaikka ensin käytänkin metsässä. Täälläpäin ainakin läjistä päätellen kaikista isoimmat koirat rysäyttävät keskelle tietä. Oikeasti ei ole kovin kummoinen juttu opettaa koiran tekemään hommansa muualle kuin tielle tai leikatulle nurmikolle. Jos taas asuu semmoisessa paikassa, että metsää ei ole lähettyvillä niin silloin kannattaisi miettiä jo ennen koiran hankintaa, että jaksaako sitten aina kerätä ne isonkin koiran läjät. Luulisi ettei kukaan koiranomistajakaan nauttisi, kun pitää kokoajan vahdata mihin astuu tai mihin koira astuu.

Noniin. Purkausosio täynnä tältä päivältä. Ja eipä tässä juuri mikään loppujen lopuksi haittaa, kun Leevi on kunnossa! :)

Hämärä-Leevi. :)