Måndag igen... Det passar bra, för att måndagarna är dagar som alla andra, bara dagar... Juu aloitin tänään ruotsin intensiivikurssin. Ei mitenkään ollut suunnitelmissa, mutta sitten meiliin tuli postia kurssista, joka on tarkoitettu vieläpä erityisesti myös arkeologian opiskelijoille, joten ilmoittauduin. Tänään on neljä tuntia opiskeltu sitten ahkerasti ruottia ja materiaalimaksu 15e maksettu, joten pakkohan tuolla on jaksaa istua tämä kuukausi intensiivisesti. Hyvä vaan, mukavalta tuntui ja on joku järkeenkäypä rytmi tässäkin kuussa. Ruotsi on sitäpaitsi kiva kieli ja suht helppo, jos ei nyt ruveta liikoja grammatiikkiä viilailemaan. :) Että Hej, jag heter Eva. Jag har en hund som heter Pinni. Pinni är en jätte skojig hund. Hon tycker att äta benen... eller vad är det...? Jag har också en kanin som kallas Leevi. Leevi tycker om morötter... Just det... Elikkäs koittakaa kestää mina övningar. :)
        
Juu, Leevin uusi järjestely on toiminut todella hyvin! :) Ei enää pissisiä käpälänjälkiä ympäri kämppää! Jei! Enempi se tekee tarpeensa edelleen tuonne oikealle eli punaiseen veskiin, mutta kyllä tuonne keltaiseenkin tulee jonkin verran tavaraa, joten häkki pysyy siistimpänä ja on huomattavasti helpompi putsata näin.

Viikon sisällä on Pinnin kanssa ulkoillessa tullut kaksi kertaa vapaana juoksevia ja Pinniä suurempia koiria vastaan. Toinen koira tuli takaapäin, mutta kuulin kun omistaja huusi koiraansa kovasti ja vihaisesti, eli oli ilmeisesti vahingossa päässyt vapaaksi. Ensin säikähdin kovin, kun huomasin ison, luultavasti Siperian huskyn yllättävän takaapäin, mutta sitten muistin päästää Pinnin äkkiä vapaaksi ja kaikki meni hyvin; koirat haistelivat toisiaan ja olisivat ehkä alkaneet leikkiäkin, ellei huskyn omistaja olisi juossut vihaisena paikalle ja raahannut koiransa kovasti toruen pois. Sanaakaan hän ei minulle virkannut. Toisella kerralla tuli joku hieman alkoholisoituneen oloinen kaveri vapaana olevan labbiksensa kanssa vastaan. Hän ei tehnyt elettäkään ottaakseen koiraansa kiinni, joten päästin Pinnin taas äkkiä vapaaksi ja koirat vain nopeasti haistelivat toisiansa ja jatkoivat sitten matkaa. Näissä kummassakin tilanteessa oli onneksi hyvä tilaisuus päästää Pinni vapaaksi, kun muita koiria yms. ei ollut lähettyvillä. Mutta hankalampi silloin kun vastassa on sekalaisesti vapaana olevia ja kytkettyjä koiria plus pyöräilijöitä, lenkkeilijöitä, ratsupoliiseja... Puuh, mutta säikähdin todella, kun se husky juoksi takaapäin Pinniä kohti. Oikeastaan rauhoituin vasta kun huomasin, että se on mitä ilmeisimmin husky ja sillä oli Hallamainen virne naamallaan. :) Pinni ei edelleenkään halua kulkea takaoven kautta ulos pimeällä tuon koirahyökkäyksen jäljiltä, mutta muuten tuntuu olevan melko ok, kuten ennen, mutta minä pelkään nykyään herkemmin vieraita ja uhkaavamman näköisiä koiria. Ikävää. :(

No mutta, i alla fall...Livet är...Javisst. :)