"Siis eihän tänne nukkumaan tultu! Leiki mun kaa!" Tämmöisiä nämä päikkärit tuppaavat meillä olemaan. Sitten jos yrittää vaikka lukea sängyssä niin:
..puhinan kera rojahdetaan kainaloon. Yritä siinä sitten sivuja käännellä.
Se on kuulkaas syssy ny. Pakko se on kai pikkuhiljaa uskoa, ettei tarvitse pitää enää ihan jokaista räppänää auki ja vaatteitakin pitää ihan päällensä laittaa enemmänkin.
Edelliseen postaukseen viitaten, Pinni taisi nähdä tuossa päikkäreillä jonkinlaisia painajaisia, kun kovasti heilui ja haukahteli unissaan. Se on hassun kuuloista se unihaukahtelu. Pinni on myös ensimmäinen koira, jonka olen kuullut ihan ulvovankin unissaan. Siitä olenkin tainnut joskus mainita.
Leevillekin kuuluu pelkkää hyvää vain. Mitä nyt on vähän kärttyisenä kun pääsi herkkupelletit loppumaan pari päivää sitten, enkä ole uusia muistanut hankkia. Hitsi!
"Missä ne pelletit on, hemmetti!"
Leevi sitten kävi hakemassa patjan kantokopastaan ja alkoi pötköttelemään. Hyvä, että on pojalla puuhaa.
Unettomuudessa on se hyvä puoli, että täällä kämpässä aamuyöstä hipsiessään kuulee miten railakasta elämää Leevi viettää, kun itse on yleensä unten mailla. Muutama yö sitten uni tuli vasta aamuviideltä ja keittiöstä kuului sellaista raivokasta kaivelua ja juoksentelua, että se tosissaan yritti päästä seinän läpi. Tietysti tuo koko keittiö on Leeville aivan liian pieni paikka yöksi. Leevi kun on näitä nykyajan kun mikään ei riitä-kaneja.
Muuten aika uneliasta. Huomenna superaikainen herätys. Pinni ei ole ainakaan aamuvirkkuja. Kääntää vain huokaisten kylkeään, kun herätyskello alkaa piippaamaan. Sikamaista.
Kommentit