Juu eli meillä on ollut tuo putkiremppa jo pitkään käynnissä ja rappukäytävä ja naapurikämpät ovat melko mullin mallin. Arkisin herätään reippaina jo seitsämältä porakoneen suloisiin sävelmiin tai vasaran tasaisen rauhoittavaan paukutukseen. :) Leevi onkin sitten ottanut oppia touhuista ja päättänyt osaltaan edistää remppaa myös meidän kämpässä, mihin muut remppamiehet pääsevät riehumaan vasta tammikuussa:
                 1041358.jpg
Eli tässä keittiön lattiaa. Joo, oma vika. Mitäs on laitettu tuollaiset kämäset muoviväliaikaishärpäkkeet. Tietääpähän nyt mitä se Lelle siellä keittiössä öisin muiden muassa puuhailee. Isä kertoi, että tuossa toipuessani ratsastuslennosta ja isän käydessä täällä kotona (minä siis olin vanhempien luona) Leeviä hoitamassa, niin isä oli jättänyt Leevin häkin yläkannen hetkeksi auki ja yhtäkkiä hän huomasi, että Leevi oli hypännyt häkin vieressä olevan tuolin päälle ja loikannut siitä suoraan häkkiinsä luukun kautta. Siitä nyt on kuitenkin melko loikka ja Leevi olikin kuulemma kaatunut vielä kyljelleen häkkiinsä ja räpiköinyt siellä hetken. :) En yhtään ihmettele. Leevi on aika sekopää. :) Tänään piti antaa sille ruokaa ja olin menossa hakemaan sen ruokakippoa, niin Leevipä näppärästi istui kipponsa päällä touhukkaasti niin, että se piti oikein kaivaa sen alta.
             1018238.jpg
Tässäpä nämä pömppikset taas hengailee. Toinen mikä on Leevistä kanssa kivaa on tuon kantokopan työntäminen ja kippailu, mielellään vielä Pinnin päälle. Ensin se kaivelee tuon patjan pois kopasta, minne sen aina uudestaan tungen ja sitten alkaa heittelemään tuota koppaa. Pinni taas on omaksunut jo iät ajat sitten semmoisen marttyyrisuhtautumisen näihin kaneihin. Että tehköön mitä vaan, minä alistun. Hyvin surkeana tosin. :)

Eipä tänne paljoa muuta. Emännällä stressiä ja jännitystä, että miten Irlantiin lähdön kanssa käy. Vielä ei tiedä, mutta varmasti ilmoittelen täällä sitten. Mutta jos vaihtoon, niin miten kestän eron näistä?:
              505255.jpg
       
                    1041415.jpg
              393532.jpg
Nuppi ja Lelle on niinkuin omia lapsia. Ihan vain siksi, että minulla ei muuta ole. Siis lukuunottamatta sitä perhettä mihin synnyin ja muita sukulaisia ja serkkuja ja kavereita. Ne ovat siis se jokapäiväinen perhe. Mutta viisi kuukautta ei ole paljon. Se menee nopeasti ja tiedän, että Pinni ja Leevi olisi tutussa ja turvallisessa hoidossa. Mutta silti. No, vielä ei tiedä miten käy. Jos en pääsekään Irlantiin, saa edes työpaikkaa sieltä. Mutta todella toivon niin. Ero näistä kahdesta ei silti oikein piristä. Kivaan juttuun pitää kuitenkin liittyä jotain surua. No, mutta kuten sanottu, vielä ei tiedä ja viisi kuukautta menee lennossa.