Tai olen ainakin päättänyt niin. Oikeastaan olo on jo huomattavasti parempi. Nenästä tulee tuota mönjää vielä aika reippaasti, mutta ehkä kuitenkin jo aavistuksen vähemmän. Poskionteloissa ei enää tunnu ikävältä. Tänään jaksoin kävellä Pinnin kanssa vähän pidemmän lenkin. Matkan varrelle mahtui yksi hullu ja yksi jehovan todistaja. Muut ihmiset olivat suht normaaleja. Yhtään koiraa ei tullut vastaan.

Aivan välttämättä piti hankkia Pinnille taas tämmöinen ötökkä. :)

Pinni tykkää. Erityisen kiva on leikkiä vielä takapuoli melkein tyynylläni.

Punasilmä-Leevi riekkui eilen illalla.

Tapetointi on kivaa!

Viikon päästä lähdetään taas maalle! Jee! Tarkistin, että se on todella viikon päästä eikä kahden viikon, kuten olen tässä kokoajan, siis viikon verran luullut. :) Tästä reissusta tulee tosin Leeville ehkä vähän tylsempi, koska paikalle tulee myös veljen perhe, johon kuuluu myös Siperian husky ja whippet, joten Leevi ei pääse rajoituksetta pyörimään vapaana. Pinnille sen sijaan on tiedossa jatkuvaa leikkimistä Husky-Hallan kanssa, joka on Pinnin hyvä frendi.

Tämä viikko menee enempi taas töiden parissa. Keskiviikkona sentään päästään lopulta sinne naksutinkurssille. Lisäksi pitäisi yrittää tavata vielä Pinnin ensimmäinen ja rakkain poikaystävä Vili tässä ennen maalle lähtöä.

Nyt pitää vääntäytyä kauppaan, meikä näet tempaisi ja kutsui kaverin kylään. Käsittämätön sosiaalisuuden puuska. Voisi yrittää samalla ostaa margariinia, jota eilen lähdin ostamaan kaksi kertaa aina tuoden mukanani jotain ihan muuta. No semmosta on elämä. :)