En tiedä onko Leevi masentunut vai liekö vielä vihoittelee, kun toissa iltana nappasin sen lattialla syliini ja räppäsin tommosen kuvan. No joo, vähän Nostradamushan siitä tulee mieleen, mutta väliäkö sillä. Vaikka en kyllä itsekään haluaisi, että musta julkaistaan vähemmän mairittelevia kuvia. Vai johtuneeko masennus siitä kun vaihdoin heinänlaatua vaihtelun vuoksi. Entinen heinä vaikutti olevan herkumpaa Leevistä, vaikka viime kevättalvella ei kelvannut millään.

Toissailtana myös vähän leikittiin (kuvat valitettavasti taas on mitä on):

En siis roikota Leeviä etuhampaista vaan Leevi on nappassut otteen sormieni välissä olleesta jogurttinapista ja samalla myös sormestani. :) Varmaan tuli kyllä turhan monta nappia annettua. Toisaalta ne eivät kuulu jokapäiväiseen herkkulistaan.

Nyt Leevi on kuitenkin ollut jo yli päivän jokseenkin tympeänä. Äsken yritin saada siihen liikettä, mutta vaikutti hyvin epäluuloiselta:

Onko se ruvennut jännäämään kameraa kenties, vai eikö se enää muista kuka olen, kun en ole tuon edellisen kuvaussession jälkeen ehtinyt niin kamalasti Leevin kanssa huushollaamaan? Leevi on viettänyt melko paljon aikaa tuolla nurkassa häkkinsä vieressä tuolin alla. Persiljaakaan lähtenyt tyypillisen ahnaasti ahmimaan. Lopulta annoin sen sille lähemmäs kädestä niin sentään kelpasi.

Kyllä Leeville onneksi ruoka maittaa ja vatsa toimii, että terve pitäisi olla. Tänään täytyykin viettää ilta Leevin ja tietysti Pinnin kanssa lattialla ilman kameraa tällä kertaa, koska se vähän häiritsee kumpaakin. Ehkä se Leevi siitä taas pian piristyy, toivottavasti. Jos ei muuten, niin sitten on pakko hankkia Leeville tyttöystävä, kuten joskus vähän tai enemmänkin jo suunnittelin. :)

Pinnin kanssa viikko on mennyt oikein reippaanlaisesti. Pitkiä lenkkejä on tullut tehtyä ahkeraan. Vähän on taas hermot meinannut mennä muutamiin muihin koiranulkoiluttajiin. En vaan käsitä miten aikuiset ihmiset viis veisaavat mistään. Eilen tuli joku täti pyörällä vastaan pieni koira flexissä monta metriä edellään juosten. Tämä tantta ajeli keskellä lenkkipolkua, eikä yrittänytkään ottaa koiraansa lyhyemmälle tai ajaa tien sivuun, kun näki (jos näki), että tullaan vastaan lähes ojan kautta väistäen. Tien kohta oli pitkä suora, että ei mistään mutkan takaa yllätetty. Tädin pikkukoira nosti vielä rähinän kohdallamme, mutta Pinni onneksi ei välittänyt, koska pikkukoira ei rähinästään huolimatta ollut Pinnin mielestä uhka. Tämä täti ei edes tehnyt mitään, kun sen koira aloitti rähinän, tuntui olevan vaikeuksia pysyä pyörän selässä. Ei kyllä vaikuttanut olevan juovuksissa, että siitä johtuisi. No joo, saattoihan sillä olla ymmärrettävä syy olla ajatuksissaan jne, mutta kuitenkin. Näitä kun riittää. Ei väistetä mihinkään suuntaan tieltä ja annetaan koiran lupia kyselemättä rynnätä toisen koiran luo. Sitten jos yrittää mahdollisimman ystävällisesti sanoa, että me mentäisiin ohi, niin katotaan kuin jotain hullua tiukkapipoa. Argh! En todellakaan jaksaisi lenkillä ollessa pysähtyä jokaisen vastaantulevan koiran kohdalla ylipäätänsä ja sitten vielä testailemaan, että mitäs Pinni tästä koirasta tykkää. Lisäksi Pinni ei ole läheskään ainoa, joka ei ehdoitta jokaista koiraa lue kaverikseen. Ylipäänsä on väärä tapa antaa koiran rynnätä edeltä tutustumaan vastaan tuleviin. Ensinhän ihmisten pitäisi kohdata ja todeta, että kaikki ok ja sitten vasta antaa koirien tutustua. Mutta eipä se tällaisissä oloissa ole oikein mahdollista ja myönnetään, etten itsekään tätä aina muista. Ja vaikka muistaisinkin niin mitäpä se hyödyttää, kun jostain syöksyy taas joku koira Pinniä haistelemaan ennenkuin olen ehtinyt älähtämäänkään. Sitten joku tällainen täti mussuttaa et ai se on vihainen... "Kuule juu ja niin olen mäkin!" Käyttelen tässä nyt tuota täti-sanaa aika ahkeraan, mutta yleensä nämä niskakarvoja nostattavat kanssaihmiset ovat n.50-60 vuotiaita naisia, muitakin toki tähän mahtuu. Suurin osa vastaantulevista tädeistä ja muista on onneksi mukavia ja fksuja tyyppejä. Pitipä vähän avautua taas tästä ikuisuusaiheesta. Muuten elämä täällä kaupungin vilskeessä kahden karvapallon kanssa sujuu mukavasti ja syksyisen pirtsakasti. Tosin eräiden pirtsakkuudesta ei tällä hetkellä näy takeita.

Edit. 20.55: Leevi on osoittanut reipastumisen merkkejä lähes parin tunnin ajan. Tohkeillut uteliaana ympäriinsä. Eli ilmeisesti ihan ok. Täti taas vähän hermoilee. :)