Kirjoitellaanpa sitten jälleen kerran kaikki uusiksi, koska illan kirjoitustani en hävittänyt minä, vaan tämä hemmetin vuodatus alkamalla jumimaan juuri kun piti painaa tallenna ja julkaise. Ja sittenhän tämä ei suostunut toimimaan koko iltana.

No siis eilisestä. Kuten kaikki, jotka lukivat huomasivat, että en ollut parhaimmillani tuossa aamupäivällä. Olin nukkunut 11h mikä oli päänsärystä päätellen liikaa. Kuitenkin olin enimmäkseen väsynyt lähes koko päivän. Vasta pitkä iltalenkki Pinnin kanssa piristi. En ollut erityisemmin suunnitellut pitkää lenkkiä, mutta siinä sitten puoli tuntia tallusteltua kävely alkoikin yhtäkkiä tuntua mukavalta, joten siinä jaksoi hyvin vielä 1.5h. Kotona Pinni pääsi suihkuun, kun sen verran rapanen oli.

Tämä on jo nöyryyttävää!

Pinni osoitti lenkin jälkeen, että hän ei mikään sohvaperuna ole, hän on Bordercollie! Ja aloitti villin riehumisen. Naminpiilotuskaan ei auttanut, joten päätin pitää pienen koulutussession. Harjoiteltiin kaikenlaista hömppää: sivulle: istu, maahan, seiso, siksak, kelli, eteen: istu, maahan, hyppää, kiipee sohvalle, kipee tuolille jne. Pinni oli aivan riemuissaan! Tuijotti mua uusi kunnioitus silmissään. Mami on herännyt talvikoomasta! :) Sitten vielä leikittiin ja lopuksi hieroin ja venyttelin sen takajalkoja. Ja Pinni nukkui sikeästi kun menin nukkumaan. Ei siis lentänyt Chubleez tai South Park possu naamaan, kun yritin nukkua. :)

Mietin vielä, että kuinka jaksaisin ilman näitä eläimiäni? Mistä saisin iloa elämään? Jokapäiväistä, useita kertoja päivässä toistuvaa iloa? Nauran ja hymyilen monta kertaa päivässä ja lävitseni kulkee rakkauden aalto, kun katson näitä palleroitani.

En kertakaikkiaan voi olla muuta kuin onnellinen. Mistä eläimettömät tai lapsettomat saavat jokapäiväistä iloa?